tiistai 15. maaliskuuta 2011

Sohvaperunasta frisbeegolfariksi

Mikä saa normaalin sohvaperunan, kuten allekirjoittaneen, kiertelemään koko kesän fribakenttää kiekon perässä ja talven lukemaan kaiken maailman fribasivustoja, blogeja ja tilaamaan kassin täyteen uusia kiekkoja, joita ei osaa heittää.  


Minähän en osaa heittää kiekkoa kuin korkeintaan 70-80m jos oikein Valkyrie sattuu kädestäni lähtemään. Silti kassistani löytyy Hysteria ja Katana, molemmat ovat nopeuden 13 kiekkoja. Verrattuna Valkyrieen, joka on nopeuden 9 kiekko, on ero valtava. Hysteria lensi viime syksyllä n30m ja en usko että Katanakaan tulee keväällä lentämään sen paremmin.


No takaisin asiaan. Itsehän pidän pallogolfista paljon. Seuraan majoreita kun niitä tulee tv:stä ja ainakin tulokset ja uutisoinnin seuraavan päivän lehdistä luen tarkkaan. Mutta golfin aloittamisen hinta (mailat, bagit, koulutus ja green card) on ollut liikaa allekirjoittaneen lompakolle. Eikä golfissa vallitseva tietty elitistisyys ainakaan asiaa helpottanut. 


Vuonna 2006 Tammisaaressa (nykyisin Raasepori) huomasin paikallisella pellolla outoja pömpeleitä ja asiasta selvää otettuani kävi selväksi että kyseessä olivat frisbeegolfkorit. Radalla serkkuni kanssa uteliaana kierreltyäni vastaantuli paikallisen seuran aktiivi joka ystävällisesti kertoi mistä hommassa on kyse ja loppuviimein myi meille muutaman kiekon, myös driverin, vaikka kertoikin etten osaisi sitä heittää. Muutaman kerran kävin sinä kesänä heittämässä, mutta suomenkielisenä ei peliseuraa helpolla löytynyt paikassa jossa 85% asukkaista on ruotsinkielisiä. Kielimuuri kielimuuri...


Vuonna 2008 muutin takaisin kotikonnuilleni Jyväskylään ja kesällä 2009 Laukaan Peurunkaan perustettiin ensimmäinen rata joka oli kohtuu lähellä Jyväskylää n20km. Keväällä 2010 perustamani Jyväskylän Frisbeegolfaajien foorumille tuli viesti jossa pyydettiin talkooväkeä radankunnostukseen Peurunkaan. Ajattelin että ehkä on aika kaivaa kiekot esiin ja päätin lähteä talkoisiin vaikken porukasta ketään tuntenutkaan.


Porukka toivotti minut samantein tervetulleeksi ja talkoot pidettiin hyvässä hengessä. Talkoiden päälle heitettiin pari kierrosta silloisella 9 väyläisellä radalla ja heti autettiin ja neuvottiin mitä tein väärin heitossani sekä mitä pitäisi tehdä. Tuolla kierroksella heitin myös ensimmäisen birdieni. Hirveä hysse puskan takaa, mutta kaikki lasketaan.


Kesän aikana kiersin rataa yksin ja kavereiden kanssa, osallistuin viikkokisoihin, ostin ensimmäisen kiekkokassini ja alkuperäisestä kolmen kiekon setistä jäi jäljelle vain Innovan Aviar putteri. Discraftin Storm midarin ja Elite driverin myin kavereilleni. Loppukesästä järjestin työporukalle tutustumisen Peurungan kentälle ja tästä 12 hengen porukasta aktiiveiksi jäi 3. Niin paljon laji jäi kiinnostamaan että halusivat että järjestän nyt kesällä osaston mestaruuskisat. Keväällä järjestän AY-järjestöllemme saman tutustumisen ja kilpailun siihen päälle. Saapa nähdä montako aktiivia 190 jäsenestä kuoriutuu :D


Mikä siis sai tuon sohvaperunan kentälle kahdesti viikossa?? Samankaltaisuus pallogolfin kanssa on yksi syy, mutta se toinen kallisti vaakakupin frisbeegolfiin lopullisesti.


Lajin harrastajien rento meininki ja kaikki hyväksyvä asenne oli loppuviimein se merkittävin sysäys fribailuun. :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti